Ikäraja: 7
Kesto: 2h 5min
Lajityyppi: draama
Valmistumisvuosi: 2023
Ohjaaja: Estibaliz Urresola Solaguren
Kieli: Espanja
Tekstitys: Englanti

(in English below)

Näytös järjestetään yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan JYY:n kanssa, JYY:n jäsenkorteilla 50% alennus normaalihintaisista pääsylipuista (alennus kassalta).

Elokuva on tekstitetty englanniksi.

“Baskiohjaaja Estíbaliz Urresola Solagurenin fiktiodebyytti 20,000 Species of Bees (20.000 especies de abejas, 2023) sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlien 2023 pääkilpasarjassa, jossa se palkittiin Hopeisella karhulla parhaasta pääosaroolisuorituksesta. Palkinto oli historiallinen, sillä 9-vuotias Sofía Otero on nuorin kyseisellä tunnustuksella huomioitu esiintyjä. Hän esittää elokuvassa sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevaa – tai pikemminkin sitä tutkailevaa – 8-vuotiasta, perheensä kuopusta. Translapsen kokemusta kuvataan 20,000 Species of Beesissä lempeästi ja puhuttelevasti, ristiriitoja välttelemättä mutta kuitenkin optimistisella vireellä.

Elokuvan miljöönä toimii Baskimaan kesäinen maaseutuidylli, jonne perhe on tullut lomamatkalle sukulaisten luo. Siellä Lucíalle, kuten lapsi haluaa itseään kutsuttavan, tarjoutuu tilaa ja mahdollisuuksia tarkastella ja toteuttaa identiteettiään uusien, tavallisesta arjesta poikkeavien tuttavuuksien sekä ympäröivän luonnon keskellä. Toisaalta perheen sisällä Lucían pyrkimys itsemääräämisoikeuteen aiheuttaa kitkaa: hänen vastahakoisuuttaan lähteä uimarannalle tai toivettaan pukeutua mekkoon serkun kastejuhlaan ei äitikään tahdo oikein aluksi ymmärtää. Isoäiti kehottaa lopettamaan temppuilun ja leikkauttamaan pitkät hiukset, mutta mehiläisiä kasvattavalta isotädiltä Lucía saa tukea. Luonnossa ei ole epätäydellisyyksiä, tämä opettaa – jokainen on täydellinen ja arvokas sellaisena kuin on.

Mehiläistematiikalla on elokuvassa useampi funktio. Sen lisäksi, että se symboloi diversiteettiä – nimessä viitataan planeettamme yli 20 000 mehiläislajiin – sekä luonnossa että meissä ihmisissä, on se vertauskuva myös perheelle sekä eri sukupolvien naisille. Lucía, hänen äitinsä, siskonsa, isoäitinsä ja isotätinsä muodostavat oman ”mehiläispesänsä”. Elokuva kuvaa näiden naisten keskinäisiä suhteita, heidän vaikutustaan toisiinsa, ympäristön ja yhteiskunnan vaikutusta heihin. Lucía ja hänen sukupuoli-identiteettinsä ovat tarinan keskipiste ja lähtökohta, mutta Lucían kanssa ja hänen kauttaan katse tarkennetaan laajemmalle naiseuden olemukseen ja naisena olemiseen.

Perhe puolestaan on tiivis keskinäisen riippuvuuden yksikkö, kuten mehiläispesäkin. Perheen rooli identiteetin muodostumisessa ja määrittämisessä on keskeinen. Lucían perheeseen kuuluvat myös isä ja veli, mutta Lucían identiteettiä ei lähestytä mieheydestä käsin. Mehiläissymboliikkaa täydentää vielä se, että mehiläinen on Baskimaassa pyhänä pidetty eläin. “Mehiläistenhoitajat Baskimaassa pitivät mehiläisiä perheenjäseninään, joille kerrottiin kaikki perheen kuulumiset. Minusta tämä on hyvin kiehtovaa”, Urresola Solaguren kertoi Varietyn haastattelussa (20.9.2020) elokuvan tekovaiheessa.

Kerronnassa vaihdellaan perspektiiviä. Lucían lisäksi näkökulmahenkilönä on hänen äitinsä Ane (Patricia López Arnaiz), joka on kuvanveistäjä. Tämä tuo symboliikkaan oman lisänsä: työssään Ane muovaa ihmishahmoja, mutta lastaan, konkreettisesti luomaansa ihmistä, hän ei voi määritellä. Vanhemman näkökulman mukaan ottamisesta Urresola Solaguren kiinnostui haastateltuaan translasten vanhempia elokuvaa valmistellessaan. The Guardianin haastattelussa (3.10.2023) hän kommentoi: ”Jotkut perheistä kertoivat minulle, ettei heidän lapsensa ole se, joka on muuttunut. Lapset itse ovat samanlaisia kuin aina – muuttunut on toisten heihin kohdistama katse. Muutos on siinä, miten katsomme näitä lapsia, eikö niin?”

Sofía Otero löytyi Lucían rooliin koekuvausten kautta. Rooliin haluttiin tyttö. “En etsinyt erityisesti transtyttöä tai cis-tyttöä, ainoastaan tyttöä”, Urresola Solaguren kertoo. Kaikki elokuvan lapsinäyttelijät olivat ensikertalaisia. Berlinale-voiton jälkeen Oteroa on pyritty suojelemaan laajemmalta julkisuudelta, mutta tämä aikoo mitä ilmeisimmin jatkaa näyttelemistä.

Omista vaikutteistaan elokuvantekijänä Urresola Solaguren nostaa The Guardianissa esiin erityisesti italialaiset neorealistit. 20,000 Species of Beesin intiimiä, rauhallista tyyliä on verrattu muun muassa Dardennen veljesten elokuviin. Naturalistinen, käsivarakameraa hyödyntävä kuvaus tuo hahmot lähelle.”

– Suvi Heino 3.11.2023. Lähteinä ohjaaja-käsikirjoittaja Estibaliz Urresola Solagurenin haastattelut The Guardianissa (Cath Clarke, 3.10.2023) ja Varietyssa (Emiliano Granada, 20.9.2020).

***

An eight-year-old is suffering because people keep addressing the child in ways that cause discomfort. They insist on calling the child by the birth name Aitor. And the nickname, Cocó, even if less obviously wrong, does not feel right either. During a summer in the Basque country, the child confides these worries to relatives and friends. But how can a mother handle her child’s quest for identity when she is herself still dealing with her own ambivalent parental legacy?

Basque director Estibaliz Urresola Solaguren’s debut feature is a sunny drama. This wonderfully sensitive work is carried by heart-wrenching performances from newcomer Sofía Otero as the little girl in search of a name and Patricia López Arnaiz as her conflicted yet loving mother. But, just as a multitude of bees ensure nature’s diversity, supporting roles are no less essential for the film’s heroine, and a largely female environment shows her some of the diverse ways in which it is possible to be a woman. By adopting more than one point of view, Urresola is respecting the incredible complexity that is gender identity, and touching on one perhaps less obvious aspect of transitioning: your mentality.

This screening is sponsored by Jyväskylä Student Union JYY and part of the program of the Jyväskylä Pride Week, arranged by Jyväskylän Seta ry. 50% off of regular ticket price with JYY, Seta and Sateenkaariperheet ry membercards. (Discounts available at the door.)