Alvar Aalto

03.02.1898-11.05.1976 – Moderni visionääri

Alvar Aallon tyyli edustaa modernia arkkitehtuuria. Häntä voidaan pitää suunnannäyttäjänä Suomessa ja kansainvälisesti. Aallon panos suomalaisen yhteiskunnan modernisaation, funktionalismin, sosiaalisen arkkitehtuurin sekä standardoidun rakentamisen kehittymisen kannalta on ollut huomattava.

 

Lapsuus ja nuoruus

Hugo Alvar Henrik Aalto syntyi helmikuussa 1898 Kuortaneella. Vuonna 1903 Aallon perhe muutti Jyväskylään. Harjukatu 10:stä muodostui merkittävä ympäristö nuorelle Alvarille. Talon pihapiiriin kuului yksikerroksisen päärakennuksen lisäksi useita muita rakennuksia, kuten talli, leipurinpuoti, talonmiehen asunto ja liiteri. Vuokralaiset toivat oman lisänsä pihapiiriin, sillä Aallot vuokrasivat päärakennuksessa pientä huoneistoa sekä erillistä taloa. Suuri tontti oli myös mielikuvituksekas paikka lasten leikkeihin.

Harjukatu 10:n yhteisössä asui eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia henkilöitä, kuten leipurimestari Malmströmin perhe, vuokra-ajuri Hänninen hevosineen ja kruununnimismiehenä toiminut Hjalmar von Alfthan vaimoineen. Luultavasti rikkaalla ympäristöllä ja pihan asettelulla on ollut nuoreen Alvar Aaltoon merkittävä vaikutus, joka myöhemmin peilautui hänen arkkitehtuurissaan. Tämä näkyy esimerkiksi Aallon rakennusten sijoittelulla vapaaseen orgaaniseen muotoon ja rinnerakentamiseen palaamisena.

Rikkaan ympäristön lisäksi Aaltojen talossa vieraili useita aikakauden merkkihenkilöitä. Alvar on itse kertonut juosseensa pankkiin vaihtamaan Eino Leinon vekseleitä sillä aikaa kun Johan-isä ja Leino nauttivat totia. Myös Juhani Ahon ja Akseli Gallen-Kallelan tiedetään olleen yhteydessä Aaltoihin.

Alvar koki kahdeksan vuoden iässä suuren surun, kun Selma-äiti kuoli äkillisesti aivokalvontulehdukseen. Tilannetta helpotti Selman Flora-sisko, joka asui samassa talossa. Flora oli jättänyt aiemmin opettajan virkansa ja tullut Johan Henrikin  maanmittauskonttoriin piirtäjäksi. Hän oli lasten elämässä rakastettu Flora-täti, josta tuli heidän uusi äitipuolensa. On arveltu, että Floran ja Johan Henrikin avioliitto oli järkiavioliitto. He kuitenkin ajan myötä kiintyivät toisiinsa, ja lapset kutsuivat Floraa “mammuksi”.

Opinnot

Keväällä vuonna 1908 Alvar pyrki Jyväskylän lyseoon. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia sisäänpääsytutkinnossa. Hänen kirjoittamassaan aineessa oli sata virhettä, mutta niiden arveltiin johtuvan pojan hermoista. Tädit auttoivat koko kesän Alvaria kirjoituksessa, jotta hän pääsisi syksyllä ensimmäiselle luokalle. Alvarin arvellaan kärsineen kirjoitushäiriöstä. Kirjoitusvaikeudet kuitenkin korvasi loistava suullinen kielitaito. Lisäksi Alvar oli erityisen lahjakas matematiikassa ja luonnontieteissä. Hänen suosikkiaineensa koulussa oli piirustus, jossa hän oli lahjakas.

Toukokuussa vuonna 1916, kun Alvarin oli määrä suorittaa ylioppilastutkinto, vanhemmat seisoivat Jyväskylän satamassa hermostuneena. Tuolloin oli tapana tenttiä oppilaat kahteen kertaan. Ensimmäinen tentti suoritettiin satamassa ennen laivamatkaa Helsinkiin, jossa suoritettiin lopullinen hyväksyntä ylioppilaaksi pääsystä. Alvarin tenttiminen kesti niin pitkään, että vene oli jo irrotettu laiturista ennen kuin hän sai oman kokeensa suoritettua ja hyppäsi laivaan luokkalaistensa seuraan. Alvar oli myös ahkera kirjoittaja, ja hänen kirjoittamiaan juttuja sekä raportteja julkaistiin esimerkiksi Keski-Suomi -lehdessä hänen ollessaan 15-vuotias.

Alvar Aalto oli valovoimainen ja taitava esiintyjä. Jo nuorena hän kehitti ilmaisutaitonsa täydellisyyteen saakka. Hän puhui mielellään julkisissa tilaisuuksissa; erityisesti hänen vuonna 1916 pitämänsä puhe voimistelunopettaja Stooren hautajaisissa vahvisti hänen mainettaan taitavana puhujana koko kaupungissa.

Vuonna 1916 Alvar pääsi opiskelemaan arkkitehtuuria Helsingin Teknilliseen korkeakouluun, josta myös Wivi Lönn valmistui. Opettajina toimivat mm. Armas Lindgren, Usko Nyström ja Carolus Lindberg. Alvar oli suosittu opiskelijayhteisössään esiintymiskykynsä ja vilkkautensa ansiosta.

Helsingissä vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen Alvar palasi Jyväskylään syksyllä 1923. Aalto perusti näyttävästi oman arkkitehtitoimistonsa kaupunginhotellin (Nikolainkulma) kellariin. Nimeksi toimistolle tuli ”Arkkitehtuuri ja monumentaalitaiteen toimisto Alvar Aalto”. Toimisto hankittiin edustavan sijainnin vuoksi, mutta myös asuinhuoneistoksi Aallolle ja hänen apulaiselleen Teuvo Takalalle.

Aino ja Elissa

Aino Marsio aloitti opintonsa Teknillisessä korkeakoulussa 04.09.1913 ja valmistui arkkitehdiksi 20.01.1920. Arkkitehdiksi valmistuttuaan Marsio aloitti työskentelyn arkkitehti Oiva Kallion toimistossa. Vuonna 1923 hän muutti Jyväskylään ja alkoi työskennellä piirtäjänä arkkitehti Gunnar A. Wahlroosin toimistossa. Aallon perustettua arkkitehtitoimiston siirtyi Aino Marsio sinne töihin. Pari avioitui pian ensitapaamisen jälkeen vuonna 1924. Tästä alkoi yhteistyö, joka vaikutti myös Alvar Aallon suunnittelutyöhön merkittävällä tavalla.

On sanottu, että aviopari täydensi hyvin toisiaan. Aino Aallon arvellaan realistisempana hillinneen miehensä impulsiivisuutta. Aino oli myös heistä taitavampi piirtäjä. Alvarin kerrotaan olleen suunnitelmissaan spontaani ja mielikuvituksellinen, Aino puolestaan oli uskollinen funktionalistisille ideaaleille. Hän suunnitteli loppuun asti käytännöllisiä ja harkittuja kokonaisuuksia. Aallot perustivat vuonna 1935 Artekin yhdessä Maire Gullichsenin ja Nils-Gustav Hahlin kanssa. Artekin tarkoituksena oli alkujaan myydä ja markkinoida Aallon suunnittelemia huonekaluja.

Aino ja Alvar Aalto tekivät häämatkan Italiaan, mistä Alvar otti vaikutteita suunnittelutyöhönsä. Alvarin haaveena oli, että Jyväskylä olisi arkkitehtuuriltaan kuin ”Pohjolan Firenze”. Hän unelmoi, että kaupunkirakenne perustuisi aukiosommitelmiin harmonisena kokonaisuutena. Yhdessä artikkelissa Aalto vertasi harjun rinteitä Fiesolen viinitarhaan: ”Jyväskylän tulee leikkiä Keski-Suomea. Pääkaupungin tulee olla kuin teatteri, joka koko ajan näyttelee maakuntansa hengen kappaleita. Kaupunki – se on kokonaan rakennus kysymys. Joka fasadin tulee kertoa kymmenestä hehtaarista hyvää peltoa, neljästä järvestä ja viidestä valistuneesta maakuntalaisesta”.

Avioliitto Alvarin kanssa ei ollut aina helppo, mikä käy ilmi Ainon kirjoittamassa kirjeessä syyskuussa 1933. Tuolloin Alvarin kongressimatka Ateenaan oli venähtänyt, ja Aino oli Oslossa työmatkalla.

“Minä olen yhä aivan rikki,

Kun tulen Osloon ilmoitan heti missä hotellissa olen, että voit sähköttää tuletko vai et. Toivon, että tulet. Olen ajatellut asioita ristiin rastiin, lopputulokseksi saan, meillä on toisemme, työmme ja terveet lapset se on niin, paljon ettei enempää voi olla, mutta jotta sen oppisi ymmärtämään täytyy olla kaikenlaisia ikäviä juttuja unettomuutta ikävää pakomatkoja vielä ikävämpää.”

Pariskunnasta molemmat olivat lahjakkaita kielissä, ja he käyttivät niitä sekaisin kirjeissään. Ainon kirje oli suurimmalta osin suomea, mutta seassa on myös ruotsia ja saksankielisiä fraaseja, joita Aino käytti ilmaistakseen tunteitaan.

Lähde: YleAreena Audio, P.S Kirjoita pian. Saatavilla osoitteesta: https://areena.yle.fi/audio/1-50835370. Ilmestynyt 7.7.2021

Aino sairastui vakavasti vuonna 1946, ja hänet operoitiin samana vuonna. Leikkauksen jälkeen hän kuitenkin jatkoi työtään Artekin johdossa, jossa oli toiminut vuodesta 1941 asti, ja matkusti Sveitsiin solmimaan sodan vuoksi katkenneita suhteita. Aino Aallon terveydentila heikkeni nopeasti vuonna 1948 ja hänen oli jätettävä työnsä Artekissa. Uutiset Ainon huonosta tilasta saivat Alvarin matkustamaan Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Aino Marsio Aalto menehtyi vain 53-vuotiaana rintasyöpään kodissaan 13.01.1949. Ainon menehtymisen jälkeen vallitsi arkkitehtitoimistossa sekasorto. Alvar oli vaimonsa kuolemasta murheen murtama.

Elsa Kaisa Mäkiniemi valmistui arkkitehdiksi vuonna 1949 Helsingin teknillisestä korkeakoulusta ja aloitti työt samana vuonna Alvar Aallon toimistossa. Elsa Mäkiniemen ura arkkitehtitoimistossa alkoi aloittelijan työtehtävillä, eikä Aalto kiinnittänyt ensin huomiota Elsaan. Hän sai kuitenkin pian vastuuta toimistossa. Ensimmäinen merkittävä työtehtävä oli Säynätsalon kunnantalon hanke. Lisäksi hän toimi pääarkkitehtina Jyväskylän yliopiston hankkeessa.

On olemassa useita tarinoita siitä, miten nuori arkkitehti päätyi Aallon arkkitehtitoimistoon. Kerrotaan, että Elsa olisi tullut Aallon toimistolle taitettava pöytä mukanaan, kun edellisestä toimeksiannosta olivat työt loppuneet. Saapuessaan toimistoon oli eräs työntekijä huomannut Elsan kengät ja todennut:” Kyllä sulla lapsraukka on niin huonot kengät, että lainaa minun”. Elsa Mäkiniemi meni tapaamiseen lainakengissä, ja niin hänen pitkä uransa Aallon arkkitehtitoimistossa alkoi.

Elsa Mäkiniemi oli syy Alvarin piristymiseen Ainon menetyksen jälkeen. Heidän suhteensa oli ensin salaisuus. He tekivät salassa matkan Italiaan vuonna 1951. Vuotta myöhemmin pariskunta oli jo naimisissa, ja Elsa Kaisa Mäkiniemi sai vihkimisen yhteydessä nimen Elissa Aalto, sillä Alvarin mielestä tavanomainen Elsa-nimi ei sopinut hänen vaimolleen. Näin Kemissä syntyneestä pohjoisen tytöstä tuli pian maailmaa nähnyt kosmopoliitti.

Alvar Aalto menehtyi vuonna 1976 78-vuotiaana, minkä jälkeen Elissa otti arkkitehtitoimiston johtoonsa saattaakseen loppuun keskeneräiset työt. Arkkitehtitoimisto Aallon toiminta lopetettiin vuonna 1994 Elissan menehdyttyä.

Lähteet:
Laaksonen Petri, Alvar Aallon jalanjäljillä 2020. Kustantaja Rakennustaito Oy
Aino Aalto. Julkaisija  Alvar Aalto säätiö, Alvar Aalto museo 2004.
Göran Schildt, Valkoinen pöytä, Alvar Aallon nuoruus ja taiteelliset perusideat 1982.

Jyväskylän yliopiston päärakennus 1955

Aallon kampus

Alvar Aalto voitti arkkitehtuurikilpailun kesäkuussa 1951 URBS-suunnitelmallaan. Jyväskylän kasvava kasvatusopillinen korkeakoulu tarvitsi uusia rakennuksia. Korkeakoulun rakennusten rakentaminen aloitettiin Aallon suunnitelmien pohjalta Seminaarinmäelle ja sen viereiselle peltoalueelle vuosina 1954–1959. Kampus on ottanut angloamerikkalaisia vaikutteita Aallon työmatkojen tuloksena. Onkin sanottu, että kampus-termi on otettu ensimmäisenä Suomessa käyttöön Jyväskylässä. Aallon suunnittelemassa kampuskokonaisuudessa on nähtävissä referenssejä antiikin, keskiajan ja renessanssin arkkitehtuurista. Rakennusten julkisivuissa on käytetty punatiiltä ja suuria nauhamaisia ikkunoita korostamaan ympäröivää luontoa. Rakennukset myötäilevät maisemaa. (Jyväskylän yliopiston kampusopas)

Päärakennus

Alvar Aallon suunnitteleman kampuksen näyttävin rakennus on päärakennus. Se on myös ensimmäinen alueelle suunniteltu Aallon rakennus. Rakennus on jaettu hallintosiipeen ja julkiseen osaan, jossa on kahvio, juhlasalin aulatila sekä portaat, jotka johtavat ylemmällä tasolla olevaan juhlasaliin. Suuresta juhlasalista tuli suosittu juhlapaikka, sillä se oli kaupungin ainoa suuri konserttisali. Salia vuokrattiin ahkerasti ulkopuolisille. Salin pystyy jakamaan kahteen osaan erilaisten käyttötarkoitusten mukaisesti. Juhlasali on suunniteltu viuhkamaiseen muotoon. Kahvio on sijoitettu muuta rakennusta alemmaksi, ja isojen ikkunoiden ansiosta kahvilasta avautuu kaunis harjumaisema. Kahvilan nimi Belvedere tarkoittaa kaunista näköalaa. Koko päärakennuksen korkuisen läpikulkuhallin piti olla alun perin ainoa kulkureitti. Käytävästä portaat johtavat hallintosiipeen ja luentosaleihin. Neljännessä kerroksessa on ateljeemaiset tilat kuvaamataidon opetukselle. Aallon suunnittelemat rakennukset ovat kokonaistaideteoksia, joissa sekä sisä- että ulkotilat on tarkoin suunniteltu muodostamaan tietyn kokonaisuuden. Aalto itse oli tarkka siitä, että kokonaisuus vastasi hänen visiotaan.

Lozzi (Alvar Aalto 1954)

Lozzi on saanut nimensä naisseminaarin vanhasta ruokalarakennuksesta, joka nimettiin kasvatustieteilijä Johann Heinrich Pestalozzin mukaan. Alkuperäinen Lozzi perustettiin vuonna 1937. Lozzi oli myös ensimmäinen valtion tukema ylioppilasravintola. Ravintolassa kokoonnuttiin lauantaisin ruokailemaan ja kuuntelemaan yhdessä suosittua Lauantain toivotut -radio-ohjelmaa. Ylioppilaskunnan juhlatilaisuuksia ja muita tapahtumia järjestettiin useasti Lozzilla ennen ylioppilastalon rakentamista. Suurimpia juhlallisuuksia olivat pikkujoulut, vappujuhlat, erilaiset tanssiaiset ja näyttävimpinä vuosijuhlatanssiaiset. Ruokailusalia kritisoitiin liian suureksi, mutta pian tila kävikin jo ahtaaksi. Lozziin kuuluu ravintolasalin lisäksi kaksi kerhohuonetta. Valoisaan ruokailusaliin noustaan tiilisiä portaita pitkin. Merkittävin arkkitehtoninen elementti ruokailusalissa on massiiviset mäntyiset kattotuolit. Seinämateriaalina on käytetty punatiiltä.

Ylioppilastalo (Ilokivi) 1965

1950-luvun lopulla kasvatustieteellisen korkeakoulun ylioppilaskunta halusi omat tilat. Ylioppilastalon toteuttamiseksi järjestettiin erilaisia keräystapahtumia eli tärskyjä, joilla ylioppilaskunta saikin kasaan 10 miljoonaa markkaa. Presidentti Urho Kekkonen toimi tukikeräyksen suojelijana. Ylioppilastalo-hanke toteutui useiden vaiheiden jälkeen 1965. Nimi Ilokivi juontaa juurensa suuresta siirtolohkareesta, joka sijaitsee läheisessä metsässä. Opiskelijoilla oli perinteenä laulaa keväisin kivellä. Perinne elää, sillä edelleen juhlista saatetaan päätyä kivelle laulamaan. Ilokiven sisätilat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Ylioppilastalon rakennusvaiheessa päädyttiin perustamaan kaupungin ensimmäinen keilahalli Ilokiven kellarikerrokseen. Keilahalli purettiin vuonna 1990 peruskorjauksen yhteydessä, ja tilalle rakennettiin kulttuuritilaksi “musta laatikko”. Kellarikerros saatiin monipuoliseen käyttöön kulttuuritilan toiminnan alettua. Tilassa toimivat ylioppilasteatteri, Kampus-Kino ja anniskeluravintola. Vuosina 2015–2016 Ilokivessä tehtiin peruskorjaus ja osittain palauttava remontti. Ylioppilastalo on edelleen aktiivisesti ylioppilaskunnan käytössä sekä ravintolatilana.

Liikuntatieteiden laitosrakennus 1971

Vuonna 1963 Jyväskylän yliopistossa alkoi liikuntatieteen opetus. Liikuntatieteellinen tiedekunta muodostettiin vuonna 1968, ja on Suomessa ainoa laatuaan. Rakennus oli viimeinen Aallon toimiston suunnittelema rakennus Seminaarinmäellä Alvar Aallon eläessä. Liikunnan rakennus erottuu muista kampuksen rakennuksista valkoisella rappauksella. Ympäröivään kampukseen rakennuksen yhdistävät esimerkiksi nauhamaiset ikkunat.

Pääsisäänkäynnin pylväikköteema jatkuu rakennuksen sisätilassa osin sauvatiilillä verhoiltuina. Sauvatiilien käyttö on nähtävissä myös muissa Aallon kampuksen rakennuksissa, kuten päärakennuksen aulan pylväissä. Liikuntatieteellisen tiedekunnan rakennuksen tilavasta aulasta pääportaat johtavat kahvilaan ja toisen sekä kolmannen kerroksen luentosaleihin. Aalto on erityisen tunnettu juuri näistä avarista aulatiloista. Hallinnolliset tilat ovat kolmannessa kerroksessa. Ensimmäisestä kerroksesta löytyvät liikuntasalit, pukuhuoneet ja laboratoriotilat. Aiemmin rakennuksessa oli myös oma kirjasto, mutta nykyisin sen tilalla toimii Liikunnan oppimiskeskus.

Heiskan talo

Jonas Heiska osti tontin vuonna 1909 voitettuaan valtion maisemamaalauskilpailun. Taloa hän alkoi suunnittelemaan vuonna 1912 yhdessä ystävänsä Antti Halosen kanssa. Heiska edusti 1800-luvun lopun kansallisromantikkoja ja toimi toisin kuin kollegansa, jotka rakennuttivat taitelija-ateljeensa maaseudulle; hän oli sen elämän nähnyt jo maatalonpoikana. Julkisivultaan rakennus ei eroa naapureista, mutta sisältä löytyy valoisa ateljee. Merkittävää on, että Heiskan kodissa perustettiin Keski-Suomen taiteilijaseura, joka edelsi Jyväskylän Taitelijaseuraa. Talossa asui myös Jonaksen tytär Vappu Heiska, joka testamenttasi talo Jyväskylän kaupungille. Talossa toimii kesäisin museo.

Jonas opetti Alvar Aaltoa maalauksen saloihin tässä talossa. Nuori Alvar halusi oppia öljyvärimaalausta, minkä takia hän otti kouluaikoinaan yhteyttä Jonakseen. Lyhyen ajan kuluttua Heiska piti oppilastaan jo kolleganaan. Hän ylisti Alvarin töitä ja he vaihtoivat maalauksia keskenään. Aallon tiedetään ottaneen maalaustunteja Helsingin opiskeluaikoina myös Eero Järnefeltiltä. Aalto maalasi tauluja aina kuolemaansa saakka.

Villa karpio

Aalto sai toimeksiannon poliisimestari Karpion vaatimattomaan kesämökkiin vuonna 1923. Hän suunnitteli tähän rinteessä olevaan piharakennukseen muutospiirustukset. Aalto suunnitteli taloon kaksikerroksisen lisäosan ja autotallin, mutta suunnitelma toteutui vain hyvin suppeasti. Myös kuisti jäi suunniteltua pienemmäksi. Taloon rakennettiin yksi kerros, jossa on kaksi huonetta ja keittiö. Tämä isokuistinen ja rinnemaastoon sijoitettu talo on mielenkiintoinen esimerkki Aallon silloisesta tyylistä.

Karpio talo

Maanmittari Janne Karpio muutti taloon perheineen toukokuussa vuonna 1905. Talon piirustukset olivat Janne Karpion ystävän ja opiskelutoverin Lars Sonckin häälahja nuorelle parille. Ensimmäiset muutostyöt huvilassa tehtiin 1910-luvulla, jolloin Wivi Lönn teki muutoksia taloon. Hänen käsialaansa on esimerkiksi kaunis kulmatorni josta avautuu upeat näkymät Jyväsjärvelle. Talon laajennustyön suunnitteli Alvar Aalto 1920-luvulla. Keittiö siirrettiin, ja kadun puolelle tehtiin keittiöporras sekä autotalli.

Alvar Aalto museo

Jyväskylässä perustettiin vuonna 1966 Alvar Aalto -museoseura. Seuran pääasiallinen tavoite oli toimia taidemuseon perustajana ja ylläpitäjänä. Museon piirustukset valmistuivat vuonna 1971 ja itse rakennus kaksi vuotta myöhemmin. Aalto ei kuitenkaan halunnut piirtää museota vain omille töilleen, vaan suunnitteli rakennuksen niin, että kaikki kuvataiteen muodot olisivat hyvin edustettuina rakennuksessa. Pystysuuntaiset lasitetut sauvaklinkkeriraidat korostavat muurimaista julkisivua saaden aikaan reliefiefektin ja syvyyttä rakennuksen ulkovuoraukseen. Julkisivu on tehty Arabian tiilistä. Sisäänkäynti on ikkunaton lukuun ottamatta pieniä ikkunoita ovien läheisyydessä. Ovien pinnat ovat kuparia. Ensimmäisestä kerroksesta löytyvät aulatila, vaatesäilytys, kahvila, museokauppa sekä toimisto- ja varastotilat. Toisessa kerroksessa oleva näyttelytila on noin 700 neliötä.

Keski-Suomen museo

Keski-Suomen museo otti yhteyttä Aaltoon jo vuonna 1953 uuden museorakennuksen tiimoilta. Taloudellisista syistä museoprojekti kuitenkin lykkääntyi. Lopulliset suunnitelmat valmistuivat vuonna 1959. Aalto antoi piirustukset lahjaksi ”osoituksena tuntemastaan kiintymyksestä kotiseutuaan kohtaan”.

Tämä valkoiseksi rapattu rakennus on ruusupuiston rinteessä. Ruusupuiston ajateltiin sopivan hyvin museoiden sijoituspaikaksi korkeakoulujen läheisyyden vuoksi. Rakennuksen toisen kerroksen näyttelytilat on valaistu katto- ja yläikkunoiden avulla. Luentosalissa Aalto on käyttänyt aaltoilevaa puupaneelikattoa. Tämä on viittaus Viipurin kirjaston luentosalin kattoon.

Aalto laati alustavat laajennussuunnitelmat jo vuonna 1976, kun museotilat kävivät ahtaaksi. Laajennus kuitenkin siirtyi melkein kymmenen vuotta eteenpäin asemakaavan muutosten ja taloudellisten syiden vuoksi. Vanhat suunnitelmat eivät kuitenkaan sopineet enää museon tarpeisiin.

 

Lähteet: Jyväskylän yliopiston kampusopas
Jyväskylän yliopiston tiedemuseon verkkosivut
Teeleidin verkkosivut
Alvar Aalto museon verkkosivut
Keski-Suomen museon verkkosivut
Kirja Alvar Aalto ja Keski-Suomi. Kapanen ja Mattila 1985. Julkaisija Alvar Aalto -seura.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivut